keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Tammikuinen vuoristorata

Moikkelis kaikki!

Vuoteni 2017 on edennyt todella hitaaseen tahtiin. Koko tammikuu on ollut yhtä vuoristorataa. Minä typerys ehdin jo viime vuoden puolella ajatella, että pahin ahdistus ja kamppailu ovat jo ohi. Se oli VALETTA. Joka ainut päivä on mennyt sisällä ollessa. Liikuntakiellon takia en pääse ulos kuin vain lähemmäs kymmeneksi minuutiksi. Jos edessä on kauppareissu tai sairaalalla käyminen taksilla, ei ulos ole asiaa. Useimpien olisi juuri mukavaa vain nauttia ja löhöillä sängyllä ja katsoa leffaa tai lukea jotakin. Minulle tämä vaatii enemmän ponnisteluja, kuin aamulla herääminen ajoissa. En vain osaa nauttia pelkästä olemisesta, jolloin mitään kouluasioita ei tarvitse stressata tai miettiä sitä, että jotakin epämieluisaa pitäisi tehdä. Päässäni on vain oltava aina jokin asia, joka stressaa tai ahdistaa koko ajan taukoamatta. Sairaalaan joutuminen on ainokainen motivaattorini kun en halua sinne enää. Siellä oli kyllä ainoastaan muutama ahdistuksenlähde, mutta ulkomaailmassa lähes joka ikinen pieni asia saa kunnon myrskyn päähäni, joka ei hellitä sitten millään. Oli sitten kyseessä jokin kiva juttu tai ei niin kiva juttu...

Tiedän toki, että kaikella minua ahdistavalla minulle halutaan hyvää, mutta hyvälle se ei tunnu. En olisi enää tässä kirjoittelemassa, jos mitään ei olisi tehty. Sitä edellisenä päivänä elin todellakin pelkillä vihreillä kirpeillä omenoilla. Ilman tuota kunnon sysäystä eteenpäin en enää välttämättä kirjoittelisi tässä. Sydämeni olisi todella voinut pysähtyä. Riski siihen on kyllä taas kasvanut. Päässäni soi edelleen viime keskiviikolta lause: "Jos enää kilokaan tippuu, sun sydän voi oikeasti hakata viimesiään ja pysähtyä". Haluan vielä sanoa yhden asian, että tämä tulee selväksi: Painon nostaminen ei ole yhtä helppoa, kuin terveenä. Usein kaikkialla nähdään, että painon pudottaminen on aina mahdottoman vaikeaa ja lihoaminen liiankin helppoa. Tässä tilanteessa asiat ovat aivan toisin. Sanon tämän vain siksi, että todella yritän koko ajan selvitä hengissä, enkä turhaan täällä jaarittele. Toisin sanoen aluksi painon pudotus oli itsellä haastavaa, mutta otin nyt sen haasteen palata lähes ennalleni samaa vaikeampaa kautta. Nyt fyysisesti etenen eri tavalla, mutta henkisesti aivan samaa vaikeampaa reittiä. Reitti ei ole ikinä täysin esteetön, aina on luvassa niitä huonojakin päiviä. Tämä matka tulee olemaan yksi elämäni rankimpia, mutta tästä aion myös selvitä hengissä!

Tässäpä oli minun kuulumisiani viime viikolta. Katsojien huima nousu toi lisää intoa kirjoitella teille ja ehdotelkaahan toki, jos haluatte minun kirjoittavan jostakin tietystä aiheesta. Pysykää vahvoina rakkaat, älkääkä luovuttako, vaikka mikä ikinä aikookin hidastaa tahtianne! Niin normaalissa elämässä, kuin kamppailussa, ketkä ovat sotarintamalla! 💜

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti