lauantai 11. helmikuuta 2017

Syitä parantua

Moi!

Päätin tässä huonojen päivien kuluksi pohtia, mitä ovat hyvät syyt parantua. Motivaationi on ollut täysi nolla jo monta päivää. Asiaa pahensi torstaina postilaatikosta tipahtanut uusi ateriasuunnitelma painon ja verenpaineen laskun takia. Juuri, kun viimein aloin tottumaan noin kuukauden vanhaan suunnitelmaan, niin ne pahukset menivät sorkkimaan sitä. Listan uudet sisällöt eivät todellakaan ollut mitää mieleistä, yleensä olen itse saanut paikan päällä vastaanotolla päättää, mitä haluaisin lisätä. Mielestäni ruhtinaalliset 4dl mantelimaitoa aamupalalla, lounaalla ja päivällisellä ei ole varsin järkevä lisäys varsinkaan, kun tulen täyteen todella helposti. Ennen pärjättiin semmosella 3dl per ateria. Muutakin pientä lisättiin, mutta tässä en nyt ala luettelemaan, ellei joku todella halua esimerkkiä, kuinka tulisi syödä parantuakseen syömishäiriöstä. Myöskään pahamaineisen vertailun vuoksi en aio huvikseen jaeskella omia hoitosuunnitelmiani täällä, sillä kaikkien tapaukset ovat todella yksilöllisiä.

Ekana haluan luetella sellaisia kokemuksia, joista en pysty sairaana nauttimaan laisinkaan. Aina tällaisen tilanteen sattuessa pohdin automaattisesti, kuinka voin syödä tai voinko ylipäätänsä kuluttaa energiaa tuossa tilanteessa. Stressi ja ahdistus kasaantuvat niin suureksi myräkäksi päässäni, että jätän edelleen nämä tilaisuudet mielelläni välistä. Mutta aikoinaan rakastin näitä asioita ja kaipasin jotakin oikeasti kivaa elämääni. Olisi mahtavaa, jos nämä joskus alkaisivat kiinnostamaan enemmän, kuin kurinalainen kaloreiden laskeminen epätoivoisesti, vaikka ateriasuunnitelman vuoksi joka päivä sisällöt ovat samoja (poikkeuksia toki on, jos luistan taas jostakin) ja liikuntakiellon vuoksi minua ei saa päästää, kuin vartiksi ulos päivässä.

-leffaillat ja elokuviin meneminen
-risteilyt
-ulkomaanmatkat
-ajanvietto kavereiden kanssa
-yökyläily
-juhliminen
-shoppailu isommassa kaupungissa ilman jatkuvaa ahdistusta
-ravintolassa käyminen ystävien kanssa ilman pelkoja ja tekosyitä

Tässä vielä muita painavampia syitä parantua. Nämä on ehkä hankalaa ymmärtää, jos on sairaudentunnoton (niin kuin minä) eikä ymmärrä esimerkiksi sitä, jos lääkäri sanoo silmiisi katsoen sydämesi pysähtyvän, jos tämä toiminta ei lopu. Itsellä ei mene nämä vieläkään jakeluun, mutta niin monesti, kun näitä onkin minulle jankattu, joku muu voi todella näitä lukiessa tajuta oman tilanteensa vakavuuden. Haluan todella uskoa, että joku väärään ajatusmaailmaan eksynyt saa avaramman kuvan tilanteestaan ja hakee lopulta apua. Siksi juuri täällä kirjoittelenkin. Että kukaan ei koe olevansa asioidensa kanssa yksin.

-olet elinvoimaisempi
-ahdistuksesi vähenee
-et kuole liian nuorena
-lääkärikäyntisi vähenevät ajanmittaan
-muiden huoli sinusta vähenee. Näin et enää satuta muita itsesi lisäksi. Satutat heitä nyt enemmän, kuin uskotkaan.
-monet ajattejevat JUURI SINUA, vaikket edes sitä tiedostaisi. He todella toivovat, että olisit terve. Ethän halua särkeä heidän sydäntään? (tämä on yksi voimalauseistani)
-masentuneisuus vähenee, olet yhä iloisempi
-elämämäsi on vielä EDESSÄPÄIN, takana on vasta pieni osa siitä, eikä taaksepäin katsota!
-elämä on paljon huolettomampaa, sinun ei tarvitse panikoida lähtiessäsi pois kotoa ystävän luokse.
-terkkari tai sairaala ei ole enää toinen kotisi, siellä ei enää tarvitse jatkuvasti käydä.
-sinun ei tarvitse pelätä, että joku menettää yöunensa sinun takiasi
-elämäsi tulee olemaan muutakin, kuin laihduttamista. Kaikella on rajansa myös laihduttamisella, vaikka sitä hehkutetaankin kaikkialla.
-elämäsi helpottuu, saat elää ilman jatkuvaa stressiä, kuten ennen sairastumista.
-olet liian nuori kuolemaan.
-kuvittele kaikkien tärkeiden läheistesi reaktio, kun he kuulevat, että olet poissa. Kuvittele omat vanhempasi yms. suremassa sinua sinun hautasi luona, kukaan ei halua tällaista!

Näitä on todellakin vielä enemmän, tässä ne, jotka ovat minun mielessäni pahoina aikoina. Muistakaa, että mistä tahansa mielenhäiriöstä paraneminen ei ole mikään viikon tai kahden juttu! Mitä rauhallisemmin etenee, sen todennäköisemmin paranee kokonaan. Liian hitaasti eteneminen ei kuitenkaan kannata, pienin askelin kun etenee, niin hyvä tulee! Ja erään tuttuni sanoin kaikkea ahdistavaa päin vain niin ne eivät enää jaksa ahdistaa sinua. Vaikka minkälainen barrikadi pelottavia asioita olisikin edessäsi, sinun on vain mentävä suoraan päin niitä, muuten ne eivät katoa ollenkaan mielestäsi. ;) Tämä kuulostaa inhottavalta, mutta minunkin oli vain pakko hyväksyä tämä totuus, muutoin en tästä koskaan tokene, eikä kukaan muukaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti